Melanges Jenwren

KTK-II

Nimi:	Melanges Jenwren	Rekisterinumero:	VH17-021-0177
Syntymäaika:	14.06.2017	Ikä:	10v
Rotu:	trakehner	Omistaja:	VRL-08204, Crossroad Stallions
Sukupuoli:	ori	Kasvattaja:	Odeya (VRL-13643), Melange
Väri:	tummanruunikko	Painotus:	kenttäratsastus
Säkäkorkeus:	171cm	Koulutustaso:	CIC4

Saavutus myönnetty 20.10.2019
20 + 18 + 20 + 19 = 77p. // KTK-II

Luonne

Melanges Jenwren, tutummin vain Wren, on pippurinen ja sähäkkä trakehnerori, jolla kuitenkin pysyy pakka hyvin kasassa työskennellessä. Harvemmin tosin tallissa. Wrenistä saa todella loistavan kilpailu- ja treenikumppanin, kunhan orin kanssa pääsee samalle tai lähes samalle aaltopituudelle. Wren on rohkea ja periksiantamaton, joten se vaatii myös samoja piirteitä käsittelijältäänkin.

Hoidettaessa Wren kannattaa sitoa käytävälle molemmin puolin. Muuten hoitamisesta ei tule lasta eikä pas... Wren on hieman liian täynnä energiaa, kun se odottaa tulevaa treeniä. Energiataso vaan kasvaa ja kasvaa, mitä pidemmälle hoitamisessa ja varsinkin varustamisessa etenee. Onneksi kun tallista lähdetään kohti treenipaikkaa, tai kenties vaan tylsästi tarhaan, ori on helppo käsitellä ja se kulkee nätisti rinnalla. Tallissa orin kanssa kuitenkin monella menee hermot ja hermostuksissaan sitten treenikin menee helposti päin per... tiedät kyllä mitä.

Ratsastettaessa Wren on aivan toisenlainen. Se on paljon enemmän hallittavissa ja huomaa, että ori kuuntelee hyvin ratsastajan ohjeita. Tottakai välillä hevonen soveltaa itsekin jotain, mutta pääsääntöisesti mennään ratsastajan ohjeiden mukaan. Wren on sähäkkä ja vauhdikas, joten se vaatii ratsastajan, joka osaa hillitä sitä tarpeeksi. Orilla on mukavat ja lennokkaat askeleet ja hevonen omaa kauniit liikkeet, kunhan se on lämmitelty hyvin. Ori jaksaa työskennellä vaikka maailman tappiin asti, eikä se pelkää haasteita. Esteillä Wren on periksiantamaton ja jokaisen esteen yli hypätään, vaikka sille tultaisiinkin todella huonolta tieltä. Kannattaa siis pitää vain kiinni ja toivoa parasta, jos tällainen tilanne sattuu eteen. Aikamoisia kenguruloikkia ori kyllä harrastaa. Normaalissa tilanteessa Wren on kuitenkin hyvin elegantti ja mukava ratsu. Maastoesteet eivät ole poikkeus ja tuntuu, että Wren on parhaimmillaan niissä. Ori oikein rentoutuu, kun päästää hyppäämään maastoesteille. Ei väliä, vaikka rata olisi todella rankka, ori nauttii siitä loppuun asti täysin rinnoin. Wren on tarkka hyppääjä ja löytää ponnistuskohdat hyvin ilman minkäänlaista apua.

Sukuselvitys

i. Lleyton trak, rn, 172cm	ii. Layton trak, rn, 170cm	iii. Toronto xx xx, rt, 169cm
		iie. Landana trak, m, 170cm
	ie. Levara trak, rt, 169cm	iei. Vicentustrak, rt, 170cm
		iee. Lerrania trak, rt, 167cm
e. Jenvieve trak, trn, 169cm	ei. Evento trak, trn, 169cm	eii. Ventos trak, rn, 171cm
		eie. Evirca trak, m, 165cm
	ee. Jeanane trak, mrn, 168cm	eei. Nementum trak, trt, 170cm
		eee. Jenbel trak, rnkm, 167cm

isälinja - Lleyton emälinja - Jenvieve

Jälkeläiset

05.02.2019 t. Felicia Sova (e. Faína Sova) 3 Star Prospect

Kilpailutulokset

VSN-näyttelyt
27.02.2020 - Lallybroch - Trakehner, orit, tuom. reibili, RCH
27.02.2020 - Lallybroch - Trakehner, orit, tuom. reibili, RCH

NJ-näyttelyt
31.08.2019 - Susiraja - Puoliveriset, päätuom. Lissu T., MVA-SERT
05.07.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Orit, päätuom. Terhi, irtoSERT

Wren kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa. Hevosella on 3882.92 pistettä kenttäratsastuksessa ja se on tasolla 8 / 7

Valmennukset

17. heinäkuuta 2018 - estevalmennus, Marcus L. (kirjoittanut omistaja)
Pikkuveljeni oli lupautunut pitämään minulle ja Wrenille valmennuksen. Tapansa mukaan miehenalku oli myöhässä. Se ei tosin minua yllättänyt ja olinkin varautunut siihen aloittamalla orin valmistelun vähän myöhemmin kuin normaalisti. Ehdimme tehdä hevosen kanssa alkuverryttelyt lähes loppuun asti, kun Marcus vihdoin tuli paikalle. Veljeni tuli hieman vauhdilla maneesiin, unohtaen ilmoittaa tulostaan, joten Wren hieman säpsähti tätä outoa otusta hypähtämällä keskemmälle. Ori jatkoi kuitenkin normaalisti kulkuaan, pienestä säikähdyksestä huolimatta. Katsoin veljeäni pahasti: "Et sitten viittinyt..."
"Sori..." Marcus häpesi. "Aloitetaanko?"

Marcus aloitti valmennuksen muutamalla hieman matalammalla lämmittelyesteellä, mikä oli erittäin hyvä, sillä ori tuntui olevan todella kohmeessa. Eipä sitä voinut tuomita, olihan se juuri ollut tuolla järkyttävän kuumassa ja paahtavassa kesäilmassa. Onneksi maneesimme oli viileä ja systeemiin olikin rahaa palanut oikein kunnolla. Tällä hetkellä olin erittäin tyytyväinen siihen päätökseen. Ja niin varmasti oli Marcuskin. Jätkä kun tuntui hikoilevan aina, jopa pakkasella!

Wren oli erittäin rennon oloinen, kun pääsi alkujähmeydestään ja se teki töitä todella kuuliaisesti. Ori hyppäsi hyvin, eikä säheltänyt omiansa. Puomejakin tippui koko valmennuksen aikana vain pari kappaletta. Tietenkin aina voi parantaa. Wren muun muassa hieman hätiköi tietyille esteille mennessä, mutta siihenkin löytyi syy. Hevonen tuntui menevän askelissaan sekaisin ja saimme asian korjattua pienellä muutoksella esteelle kääntymiseen. Itse kyhätyt erikoisesteetkään eivät Wreniä hätkäyttänyt, vaan niidenkin yli mentiin korkealta ja kunnialla. Loppua kohden tuntui, ettei orin energia lopu koskaan, mutta kyllä hevosesta silti näki, että se tuntui olevan todella lopussa.

Loppukäynnit sujuivatkin erittäin rennosti ja sain kuunnella Marcuksen koottuja selityksiä siitä, miksi mies oli ollut myöhässä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että hän oli ylipäätään tullut paikalle ja pitänyt meille hyvän valmennuksen. Eihän omalle pikkuveljelle voinut olla vihainen, eihän?

Päiväkirja

14. heinäkuuta 2018 - omistaja
En voinut uskoa silmiäni, kun olin hakemassa Wreniä tarhasta. Ori oli puoliksi tarhan aitojen ulkopuolella ja puoliksi sisällä. Huikkasin hieman jopa hätäännyksissäni Marcuksen auttamaan ja varmistamaan, ettei ori pääsisi aitojen läpi. En tiedä miten, tai miksi, ori oli yrittänyt lähteä lipettiin, mutta saimme ujutettua sen takaisin tarhan puolelle. Talutimme hevosen talliin ja sidoimme sen molemmin puolin kiinni käytävälle. Mitään ulkoisia vammoja ei näkynyt olevan ja Wren vaikutti olevan normaali itsensä. Tai no normaali ja normaali. Hevonen oli ehtinyt päivän olemaan meillä ja heti tällainen tapahtuma. Koska mitään ihmeellisempää emme havainneet, päätin jatkaa samalla suunnitelmalla, eli juoksuttamaan ja tutustuttamaan oria maneesiin.

Kun olin saanut Wrenille juoksutuskamat päälle, suuntasimme kohti viileätä maneesia. Ori tutkaili pitkään uutta paikkaa, mutta sitä ei tuntunut haittaavan, vaikka maneesi ei ollutkaan se tuttu maneesi, missä hevonen oli tottunut työskentelemään. Pääsimme aloittamaan juoksuttamisen siis ilman sen kummempia vippaskonsteja.

Wren eteni kauniisti ja reippaasti, vaikka sitä saikin aluksi hieman motivoida liikkeelle. Kun siirryimme raviin, ori alkoi hieman innostua ja sitä sai pidätellä aikalailla. Sain Wrenin kuitenkin hyvin takaisin hallintaani. Orilla oli kauniit ja lennokkaat askeleet. Olinkin niitä jo Melangessa ihaillut, kun kävin oria katsomassa. Laukka oli myös hyvin hallittu ja en voinut kuin ihailla orin menoa. Vaikka itse sanonkin, niin olin valinnut kyllä hienon orin.