Easton F

Nimi:	Easton F	Rekisterinumero:	VH19-021-0038
Syntymäaika:	02.09.2018	Ikä:	8v
Rotu:	trakehner	Omistaja:	VRL-08204, Crossroad Stallions
Sukupuoli:	ori	Kasvattaja:	Faconde
Väri:	ruunikonkimo	Painotus:	esteratsastus
Säkäkorkeus:	168cm	Koulutustaso:	160cm

Saavutus myönnetty 00.00.0000
pisteet // palkinto

Luonne

Easton F, tutummin vain Esa, on Faconden komea kasvattiori, joka on tullut kovasti isäänsä. Esa on osaava, herkkä ja kiltti hevonen, jonka kanssa ei kuitenkaan tule tylsiä päiviä. Hevonen rakastaa huomiota ja sitä myöskin yrittää saada pienillä kepposilla.

Hoidettaessa Esa seisoskelee kiltisti paikallaan, kunhan hoitaja on reipas. Liian kauan kun tuppaa menemään, alkaa orillakin mennä hermot. Tällöin se alkaa steppailla hermostuneen oloisesti ja viskelee päätään ylös alas. Tässä vaiheessa kannattaa olla jo erittäin nopea, vaikka ori ei mitään pahaa teekään. Kukaan ei vain jaksa kiukuttelevaa oria. Kaikenlaiset hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin ja erityisesti Esa rakastaa pitkiä, rentoja harjaus- ja hellyyshetkiä.
Talutettaessa ori etenee reippaasti, mutta ei rynni. Hevonen on rauhallinen, mutta hyvin tietoinen siitä, että eteenpäin mennään, eikä jäädä vaihtelemaan kuulumisia tai muuta höpönlöpöä kesken kaiken.

Ratsastettaessa Esa on herkkä, joten ratsastajan tulee olla tarkkana. Hiemankin liian kovakourainen käsittelijä, ja Esa on joko pukittelemassa tai pysähtyy täysin. Kovaa ori ei pukita, mutta hiemankin kun tasapaino ratsastajalla heittää, voi saada pienen hiekkapesun. Ratsastajan toimiessa hyvin, Esakin toimii loistavasti. Siitä kuoriutuu hieno ja rohkea esteratsu. Jokaisen esteen yli mennään rauhallisesti ja ilman pelkoa siitä, että hevonen kieltäisi. Orilla on rento hyppytyyli ja se nostaa jalkansa hyvin lähelle kehoa. Harvemmin puomit tippuvat, jos se on Esasta kiinni. Hevonen yrittää aina parhaansa ja jos se ei riitä, niin silloin muut olivat parempia. Energiaa Esasta löytyy paljon ja se yleensä vaatiikin hieman pidemmät tai reippaammat alkuverryttelyt, kuin yleensä tallimme hevoset. Energia on tietenkin ihan hyvä juttu, mutta liikaa energiaa sisältävä Esa on hieman häslä. Orista saa aivan loistavan kisa- ja treenikumppanin, kunhan itse osaa käyttäytyä.

Sukuselvitys

i. Porter trak, km, 167cm ERJ-I, YLA3	ii. Byron trak, kkm, 167cm	iii. Tate trak, km, 165cm
		iie. Betty trak, m, 168cm
	ie. Patty trak, km, 167cm	iei. Doyletrak, km, 166cm
		iee. Peony trak, rt, 165cm
e. Ch Endless Esquivo trak, trn, 168cm KTK-III, ERJ-III	ei. Watse mrn, 171cm	eii. Walter trn, 174cm
		eie. Setske rt, 169cm
	ee. Lootje rn, 164cm	eei. Tjelle rn, 163cm
		eee. Lolkje rn, 164cm

isälinja - Porter emälinja - Endless Esquivo

Jälkeläiset

00.00.0000 o/t. Varsan nimi (e. Emän nimi) meriitit

Kilpailutulokset

VSN-näyttelyt
00.00.0000 - - , tuom. ,

NJ-näyttelyt
31.08.2019 - Susiraja - Puoliveriset, päätuom. Lissu T., MVA-SERT
05.07.2020 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Orit, päätuom. Terhi, irtoSERT

Esa kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Hevosella on 6664.1 pistettä esteratsastuksessa ja se on tasolla 10 / 10

Valmennukset

20. kesäkuuta 2019 - estevalmennus, Heidi Kyrö (kirjoittanut omistaja)
Olimme Esan kanssa olleet hieman napit vastakkain aamulla, joten minua hieman jännitti, miten ori käyttäytyisi tämän päivän estevalmennuksessa. Orin kuitenkin tuntien, se keskittyisi täysillä, kunhan itse olisin hereillä. Hoidin orin reippaasti kuntoon, jotta Heidi pääsisi aloittamaan valmennuksemme. Olimme tavanneet naisen kanssa hetki aikaisemmin ja hän oli mennyt edeltä kentälle laittamaan esteitä kuntoon.

Esa eteni energisesti, kun lähdimme kentälle ja tuntui, että ori lähtisi käsistä millä hetkellä hyvänsä. Jouduimme pysähtymään, jotta hevonen ehkä hieman rauhoittuisi, mutta ei, ei auttanut. Orilla oli sen verran kasautunut energiaa, että rynnimättömästä hevosesta oli tullut kunnon puskutraktori. Pääsimme kentälle kuitenkin hengissä ja aloitimme alkuverryttelyt samalla jutellen Heidin kanssa tulevasta valmennuksesta.

Hyppäsimme muutaman lämmittelyesteen verryttelyjen jälkeen ja Esa tuntui olevan innoissaan. Vähän ehkä liiankin ja sain olla todella tarkka omissa liikkeissäni. Muuten meni päin sitä itseään. Tasapainoni ei ollut täydellinen yhdellä kertaa, joten siitä tuli heti sanomista orilta ja se heitti pienen pukin sivulle. Hyvä, etten lentänyt. Onneksi tasapainoa oli edes sen verran. Vedin muutaman kerran henkeä orin edetessä rauhallisesti ja sen jälkeen oli aika aloittaa itse valmennus.

Tarkoituksena oli käydä läpi pientä rataa ja keskittyä viimeistelyihin lähinnä esteelle tullessa. Esa suoritti hyvin, kunhan olin itse hereillä ja tarkkana. Ei ollenkaan moittimista hevosen tekemisessä. Itse olisin vain voinut olla ehkä enemmän ajan tasalla ja orin mukana. Sen siitä saa, kun olettaa orin käyttäytyvän kuin mikäkin pahainen kakara. Itse asiassa Esahan osasi käyttäytyä ja se selvästi nautti valmennuksesta. Kokonaisuudessaan treeni sujui hyvin ja saimme siitä todella paljon irti. Heidi oli samaa mieltä ja hän antoikin erittäin hyviä neuvoja tulevaisuutta ajatellen. Hyvä me!

Päiväkirja

10. toukokuuta 2019 - omistaja
Se olisi kengityspäivän vuoro ja "uhreina" olivat Esa, Pepe ja Sisu. Koko orikolmikko olivat innoissaan, sillä niillä oli varmasti kevättä rinnassa. Toivoin, että kengittämiset sujuisivat hyvin, ilman orien sähläystä. Se oli turha toivo...

Esa oli ensimmäisenä ja ori osasi seistä nätisti paikallaan hurjat viisi minuuttia, kunnes se kyllästyi ja alkoi vikellä päätään samalla stepaten. Onneksi ei ollut niin kuuma päivä, että kengittäjä olisi uinut hiestä tapellessaan orin kanssa. Lähellä kyllä oli. Olin onneksi varautunut siihen, että tämä ei olisi ehkä maailman paras kengityspäivä ja olinkin auttamassa kyseistä operaatiota. Yritin pitää Esaa paikoillaan leivänpaloilla ja yllättävää kyllä, se onnistui jokseenkin hyvin. Ori keskittyi lähes täysin tarjoamaani leivänpalaan ja sen osalta kengitys sujui hyvin.

Seuraavana vuorossa oli Pepe ja ori osasi olla erittäin äkäisellä tuulella. Poni oli kuin suoraan helvetistä ja ihme kyllä kengittäjämme pysyi tyynenä, kun oma naamani alkoi punottaa ärsytyksestä. Pitkään aikaan en ollut hävennyt niin paljoa orieni käytöstä. Välillä sitä kysyy itseltään, miksi on perustanut oriaseman ja ylipäätään kyseenalaistaa päätöstä hankkia ensimmäistäkään hevosta. Onneksi nämä ovat vain väliaikaisia ajatuksia.

Sisu oli joukon viimeinen kengitettävä ja itsepäinen sellainen. Ori olisi halunnut nukkua kauneusuniaan rauhassa, mutta joku koko ajan halusin sen nostavan jalkojaan ja sähläsi niiden kanssa. Sisusta oikein näki, että kohta se potkaisee tai jotain. Oria ärsytti selvästi olla kyseisessä tilanteessa ja se yritti päästä tilanteesta irti. Onneksi leivänpala rauhoitti oria sen verran, että saimme senkin kengityksen hoidettua kohtuullisen rauhallisin merkein.

Voisiko joku kertoa, miksi näitä hevosia pitää hankkia? Mikä siinä se viehätys on? Sillä nyt mua ei naurata yhtään ja hävettää niin valtavasti. Kengittäjämme onneksi hoiti tilanteen erittäin asiallisesti ja hyvin ja sanoi, että pahempiakin on. Vaikea uskoa!